Vaikka olen jo tottunut puhumaan eritysherkkyydestä, joudun silti välillä estämään itseäni, etten peitä kiusalliselta tuntuvaa erityis-etuliitettä vähintään johonkin hiljaiseen kröhäisyyn. ”Niin siis mitä sä sanoit että sä olet?” ”Noo… sellanen er-kröhömhöm-kkä.”
Useat ihmiset ovat kertoneet minulle vieroksuvansa tätä käsitettä. Moni saa siitä näppylöitä. Vuosia sitten ajattelin itsekin, että erityisherkkyys on höpöhöpötrendi. Yhä edelleen tuntuu, kuin tuon sanan kautta vetäisin päälleni paljon sellaista, mitä en itsessäni tunnista. Sädekehän, ehkä? Pelkään, että se mitä minulla on sanottavana peittyy jonkun silmissä höttöisyyden huntuun. En ole varma mistä ärsyttävyys johtuu, mutta arvailla voi aina. Kenties sana putkahti lehtien ja uutuuskirjojen kansiin niin nopeasti ja saavutti niin suuren huomion, että tämä kääntyi itseään vastaan. Ehkä moni sellainen herkkä, joka ei ole tunnistanut ja hyväksynyt herkkyyttään, ärsyyntyy vastareaktiona. Kenties ne ihmiset, joille herkkyys on vierasta ja outoa kokevat olonsa uhatuksi. Ennen Näkymättömän repun julkaisua mietin paljon kannattaako hyvää lastenkirjaa leimata tällä ärsyttävänä pidetyllä sanalla.
Tein niin kuitenkin, eikä ratkaisu ollut vaikea. Erityisherkkyys on todellinen ilmiö, ja minua surettaa miten heikosti se tunnetaan ja miten usein se ohitetaan. Varsinkin herkät lapset ja herkkien lasten aikuiset ovat avun tarpeessa. Yhteiskunta ei ota ihmisten hermostojen erilaisuutta riittävästi huomioon. Onneksi nykyään näistä asioista sentään puhutaan ja esimerkiksi se, että neurodiversiteettiä tunnetaan paremmin hyödyttää myös erityisherkkiä.
Erityisherkkyys on se sana, jolla ilmiö on Suomessa tullut tunnetuksi. Tunne- ja aistiherkkyys, jolla tarkoitetaan samaa asiaa, on kömpelö käyttää. HSP (highly sensitive person) lyhenne englannista tuntuu sisäpiirislangilta. Siksi lopulta erityisherkkyys on se käsite, johon olen aina palannut, vaikka se ei minusta olekaan ihan onnistunut. Sanan ongelma on se, että suomen kielen ”herkkyys” ei vie mielikuvia voimakkaasti reagoivaan hermostoon ja sana ”erityis” herättää vaistomaisen ajatuksen siitä, että näin itsensä määrittelevä kuvittelee olevansa jotenkin vähän parempi kuin muut.
Koetan itse aina tilaisuuden tullen kertoa, että joka viides ihminen on erityisherkkä. Jos haluaa tuntea itsensä erityiseksi, kannattaa etsiä joku muu leima otsaan, koska tämä on ehkä tavallisinta erityisyyttä mitä voi kuvitella. Tavallista, yleistä, arkista, ja silti niin usein sivuutettua. Haaveilen välillä todellisuudesta, jossa erityisherkkyyden käsite olisi saatu yleiseen tietoon ja läpäisemään yhteiskunnan rakenteet. Jossa ennakkoluulot eivät estäisi joka viidettä löytämästä erityisherkkyyttään. Ajatelkaa jos koko massa, kaikki 15-20 prosenttia antaisivat hermostonsa puhua. Ehkä vihdoin saisimme sanoa hyvästit liian kovalle kiireelle, kilpailumentaliteetille, avokonttoreille, työelämän kohtuuttomille paineille, hälyisille opiskelutiloille, lasten harrastus- ja koulustressille, kiusaamiselle, ylimääräiselle metelille, raa’oille tv-mainoksille, liian kirkkaille valoille, toksisille yhteisöille… Siitä hyötyisivät niin neuroepätyypilliset, koko herkkyyden kirjo, mielenterveydeltään vähemmän rautaiset JA tottakai myös kaikki ne joilla ei ole hermostossaan, mielenterveydessään tai neuropsykiatrisissa rakenteissaan mitään poikkeavaa. Heitäkin kai on olemassa joitakin?
Kuten minua seuraavat ovat huomanneet, puhun rinnakkain usein herkkyydestä ja erityisherkkyydestä. Näin teen siksi, että erityisherkät eivät tietenkään ole ainoita herkkiä. Näkymätön reppu -kirja sopii kaikille jonkinlaista herkkyyttä tai kuormitustaipumusta itsessään tunnistaville. On olemassa esimerkiksi aistiherkkyyttä, joka ei välttämättä yhdisty erityisherkkyyteen ja moni neuroepätyypillinen ihminen on hyvin herkkä, identifioitumatta silti erityisherkäksi. Lisäksi on muuta herkkyyttä, jota ihminen ei tunnista erityisherkkyydeksi, tai joka ei välttämättä sovi täysin erityisherkkyyden tunnusmerkkeihin, mutta on kuitenkin selkeästi elämään vaikuttava asia. Tästä syystä käytän usein sanaa ”herkkä” kattokäsitteenä kaikenlaiselle herkkyydelle. Erityisherkkyys on silti ensisijainen tulokulmani aiheeseen ja toiseksi, vain käyttämällä käsitettä voin laajentaa siihen liittyviä mielikuvia ja toivottavasti vähentää siihen liittyviä ennakkoluuloja.