Kirjasarjan ensimmäinen osa Näkymätön reppu kertoo herkän lapsen elämästä. Kirja kertoo, millaista on olla lapsi, jonka luontaiset mekanismit suodattavat heikosti ympäristön aistiärsykkeitä, havaintoja, tapahtumia ja tunteita. Koettu läpäisee ohuen suojakuoren ja päätyy näkymättömään reppuun. Näin voi tapahtua monesta eri syystä: esimerkiksi herkkyyden, erityisherkkyyden, aistiherkkyyden tai neurokirjon ominaisuuden takia.
Repussa havainnot ovat paitsi polttoainetta mielikuvitukselle ja luovuudelle, myös välillä hiertäviä ja hankalia. Kun kokemuksia kertyy reppuun liikaa, se voi kasvaa suureksi ja raskaaksi, riippumatta siitä kuinka hauskoja kokemukset ovat. Ihmiset ovat erilaisia siinä, mitkä asiat repussa alkavat painaa ja kuinka paljon sisältöä reppuun mahtuu ilman, että se kasvaa suureksi. Repun kasvamiselle on myös toinen nimi: kuormittuminen.
Reppua kannattaa opetella keventämää. Ylivirittynyt hermosto pitää rauhoittaa. Tätä kutsutaan palautumiseksi. Palautumaan auttavat ne asiat, joiden parissa ihminen tuntee olonsa rentoutuneeksi. Eri tilanteissa ja eri ihmisille palauttavilta voivat tuntua eri asiat. Vaikkapa piirtäminen, musiikin kuuntelu, hiljaisuus, puhuminen, yksinolo, laulaminen, ulkoilma tai lemmikin rapsutus. Hitaat ja pitkät uloshengitykset ovat hyvä pika-apu palautumiseen.
Kirjassa näkymätön reppu yllättää paitsi iloisesti, myös vähän ikävällä tavalla. Onneksi omaan reppuun voi tutustua. Kokemuksen kautta ihminen oppii, mikä omassa repussa painaa ja mikä ei. Painavaksi muuttuvan repun oppii tunnistamaan – ainakin useimmiten – ajoissa. Ja jos reppu joskus pääseekin kasvamaan valtavaksi, ei se ole niin vaarallista. Sitä repun kanssa eläminen on: aaltoliikettä. Välillä on paljon kuormitusta, välillä vähemmän. Ja kokoajan repussa on myös paljon kauniita aistimuksia ja havaintoja. Niistä kannattaa olla iloinen. Erityinen reppu on aarre.