Elämä näkymättömän repun kanssa on aaltoliikettä. Reppu täyttyy. Joskus ihan äärimmilleen – jopa räjähtämispisteeseen. Sitten reppu taas kevenee. Ja täyttyy. Ihminen kuormittuu ja palautuu. Arki on toisinaan kuormittavaa eikä kuormitusta tarvitse pelätä. Siinä missä Näkymätön reppu kertoo vain yhdestä päivästä herkän lapsen elämässä, Villikissareppu kertoo tilanteesta, jossa kuormitus pitkittyy ja reppu villiintyy. Se menee epäkuntoon. Tällainen tilanne voi syntyä vaikka silloin, kun herkkä ja voimakkaasti kokeva lapsi kohtaa suuria muutoksia tai pitkittynyttä stressiä. Silloin reppu voi alkaa suorastaan ahmia kokemuksia, eikä kevenekään kuten aiemmin. Pitkään jatkuva kuormitus ei ole kenellekään hyväksi. Lapsi tarvitsee ympärilleen viisaita aikuisia, jotka huomaavat kun kuormitus ryöstäytyy hallinnasta.
Tarkka lukija löytää Villikissarepun sivuilta monia kuormitusoireita: univaikeuksia, syömishaasteita, aistiyliherkkyyttä, mahakipua, mielialaoireita, vetäytymistä, jähmettymisen kokemusta ja tärinää. Kaikki ovat asioita, joita Näkymättömän repun sosiaalisen median seuraajat ovat kertoneet havainneensa ylikuormitustilassa. Nämä ovat vain pieni otos siitä valtavasta kirjosta erilaisia oireita, joiden kautta kuormitus voi ilmetä. Oireet voivat olla hienovaraisia tai räiskyviä. Yhtä kaikki, ne on tärkeä ottaa vakavasti. Niiden kautta keho viestii, että sietokyky ylittyi.
Villikissarepussa esikoulun tarkkanäköinen aikuinen tulee avuksi. Kirjassa tukea ja apua symboloi maaginen viltti. Tosielämän viltti voi ottaa monenlaisia muotoja, tilanteen ja tarpeen mukaan. Joku hyötyy arjen rauhoittamisesta ja ymmärtävien aikuisten läsnäolosta, joku toimintaterapiasta, joku perheneuvolan tarjoamasta tuesta, joku apuvälineistä tai aistikuorman rajaamisesta. Villikissarepun viesti on, että kuormitus voi joskus käydä ylivoimaiseksi, mutta villiintynytkin reppu voidaan saada kesyyntymään. Usein siihen tarvitaan aikaa ja apuvoima.
