Tietoa herkkyydestä

Erityisherkkyys on käyttökelpoinen käsite kun halutaan ilmaista, että herkkyys piirteenä vaikuttaa voimakkaasti yksilön elämään ja toimintaan. Ihmiset ovat kautta aikain olleet herkkyydeltään erilaisia. Jotkut ovat vähemmän herkkiä, jotkut enemmän herkkiä, ja jotkut siltä väliltä. Erityisherkkyyden käsite on kääntänyt katseen herkimpään viidennekseen ja tuonut näkyvyyttä heidän kokemuksilleen. Englanninkielisessä maailmassa käytetään paljon käsitettä highly sensitive person, eli HSP. Kaikki herkät ihmiset eivät käytä kokemuksistaan termiä erityisherkkyys. Lokeroiden voi antaa pysyä auki, herkkyyden ei tarvitse olla selvärajainen ilmiö. Herkkien joukossa on hyvin monenlaisia ihmisiä, taustoja ja kokemuksia.

MITÄ HERKKYYS ON?

Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä ominaisuutta, jota kantaa 15-20 prosenttia ihmisistä. Sama ominaisuus on löydetty lukuisilta eläinlajeilta. Herkällä on keskimääräistä herkemmin reagoiva ja aistiärsykkeitä syvällisesti prosessoiva hermojärjestelmä. Runsaat kokemukset kasautuvat kuin näkymättömään reppuun. Tämä ominaisuus rikastaa elämää. Samalla ominaisuus on kuormitustekijä, joka saattaa vaikuttaa siihen, mitä ihminen jaksaa ottaa vastaan. (Lähde: Aron, Elaine N., Erityisherkkä lapsi.)

Kymmenen hengen porukassa on keskimäärin kahdesta kolmeen erityisherkkää.

MITÄ HERKKYYS EI OLE?

Erityisherkkyys ei ole lääketieteellinen diagnoosi. Se ei myöskään ole taakka tai ongelma. Sen enempää herkkyyden ei tarvitse olla supervoima, ellei sitä sellaisena halua pitää. Herkkyys ei aiheuta eikä poissulje muita persoonallisuuden tai käytöksen piirteitä. Herkkien joukossa on introverttejä ja ekstroverttejä. On olemassa myös elämyshakuisia erityisherkkiä. Herkkyys ei määritä sitä mistä ihminen pitää tai millainen hän on. Herkkyys on yhtä yleistä kaikkien sukupuolten keskuudessa.

ERITYISHERKKÄ LAPSI

Herkkä lapsi on usein valloittava persoona. Hän voi olla myös voimakas ilmaisija, ahdistua mitä erikoisemmista asioista ja saada kasvattajansa repimään hiuksiaan. Kun lapsi on vielä pieni hän ei välttämättä itse osaa säädellä tai selvästi ilmaista kuormittumistaan. Aikuisetkaan eivät ehkä vielä tiedä mitkä asiat lapselle ovat haastavia. Ylivoimaiseksi muodostunut kuorma voi purkautua vaikkapa ylivirittyneisyytenä, aistihaasteina, univaikeuksina tai kiukkuina. Kasvaessaan ja saadessaan aikuisen apua, lapsi oppii säätelemään kuormitustaan, ilmaisemaan sitä rakentavasti ja löytää palautumiskeinoja. Näiden taitojen avulla hän saa kokea vielä paljon iloa herkkyydestään. Lisää tietoa lasten erityisherkkyydestä löytyy täältä. (Lähde: Aron, Elaine N., Erityisherkkä lapsi.)

MIKSI HERKKYYDESTÄ PITÄÄ PUHUA

Erityisherkkyys ilmiönä on tunnettu pitkään. Sitä on tutkittu eri alojen toimesta, hieman eri käsitteiden kautta. Erityisherkkyys-käsitteen otti käyttöön psykologi Elaine N. Aron. Tultuaan suuren yleisön tietoisuuteen erityisherkkyys on herättänyt laajaa kiinnostusta. Ymmärrettävästi, sillä erityisherkkiä on paljon. On vielä työtä tehtävänä, että tietoisuus asiasta leviää yhteiskunnan läpi. Ennen kaikkea ympäristöihin, joissa lapset toimivat ja elävät. Tietoisuus ja ymmärrys auttaa vaikuttamaan toimintatapoihin niin, että kaikki voivat niissä hyvin. Erityisen tärkeää herkkyys olisi huomioida oppimisympäristöissä, jotka eivät aina ota huomioon ihmisyyteen kuuluvaa herkkyystasojen suurta kirjoa. Herkkyydestä pitää puhua, jotta uudet sukupolvet eivät joutuisi kokemaan itseään vääränlaisiksi ja venymään yhä uudestaan rajojensa yli vain siksi, että ovat syntyneet erityisherkiksi.


KIRJALLISUUTTA

  • Elaine N. Aron, Erityisherkkä lapsi
  • Elaine N. Aron, Erityisherkkä ihminen
  • Janna Satri, Herkän ihmisen tietokirja
  • Heli Heiskanen, Erityisherkän lapsen kanssa

LINKKEJÄ MUIHIN LÄHTEISIIN