Tietoa herkkyydestä

HERKKYYS SATEENVARJOKÄSITTEENÄ

Näkymätön reppu-kirjasarjan kirjat käsittelevät herkkyyttä. Herkkyyttä voi käyttää sateenvarjokäsitteenä, jonka alle mahtuu erityis- ja aistiherkkyyden lisäksi koko neuromoninaisuuden kirjo, jossa herkkyydellä on iso rooli. Vaikka syy kokemuksille voi olla erilainen, kokemusmaailma ja elämää helpottavat toimintatavat voivat olla samantapaisia. Ihmiset ovat kautta aikain olleet herkkyydeltään erilaisia. Herkkien joukossa on hyvin monenlaisia ihmisiä, taustoja ja kokemuksia. Herkkyys on myönteinen piirre, joka on usein yhteydessä korkeaan empatiakykyyn ja tunneälyyn sekä syvälliseen prosessointikykyyn. Herkkyys on hyvä nähdä voimavarana ja tavoittelemisen arvoisena ominaisuutena.

Erityisherkkyys

Erityisherkkyys on käyttökelpoinen käsite kun halutaan ilmaista, että herkkyys piirteenä vaikuttaa voimakkaasti yksilön elämään ja toimintaan. Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä ominaisuutta, jota kantaa 15-20 prosenttia ihmisistä. Englanninkielisessä maailmassa käytetään käsitettä ”highly sensitive person”. Sama ominaisuus on löydetty lukuisilta eläinlajeilta. Herkällä on keskimääräistä herkemmin reagoiva ja aistiärsykkeitä syvällisesti prosessoiva hermojärjestelmä. Runsaat kokemukset kasautuvat kuin näkymättömään reppuun. Tämä ominaisuus rikastaa elämää. Samalla ominaisuus on kuormitustekijä, joka saattaa vaikuttaa siihen, mitä ihminen jaksaa ottaa vastaan.

Neurokirjo

Neurokirjon piirteet, kuten adhd tai autismi, vaikuttavat ihmisen herkkyyteen, kuormittumisalttiuteen ja aistikokemuksiin. Nämä ovat yleisiä ominaisuuksia, ja monesti huonosti tunnistettuja. Joidenkin ihmisten neurokirjon piirteet jäävät piiloon, koska he ovat oppineet kompensoimaan ja peittämään piirteitään. Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa erityisherkkyyttä ja neurokirjoa pidetään toisistaan erillisinä asioina, mutta kokemusmaailmoissa on paljon yhtymäkohtia. Tutkimustieto voi päivittyä tulevaisuudessa asian osalta. Näkymättömän repun symboliikka hyödyttää monista eri syistä herkkiä ihmisiä.

MITÄ HERKKYYS EI OLE?

Herkkyys ei aiheuta eikä poissulje muita persoonallisuuden tai käytöksen piirteitä. Herkkien ihmisten joukossa on introverttejä ja ekstroverttejä. Herkkyys ei määritä sitä mistä ihminen pitää tai millainen hän on. Herkkyys on yhtä yleistä kaikkien sukupuolten keskuudessa.

HERKKÄ LAPSI

Herkkä lapsi on usein valloittava persoona. Hän voi olla myös voimakas ilmaisija, ahdistua mitä erikoisemmista asioista ja saada kasvattajansa repimään hiuksiaan. Kun lapsi on vielä pieni hän ei välttämättä itse osaa säädellä tai selvästi ilmaista kuormittumistaan. Aikuisetkaan eivät ehkä vielä tiedä mitkä asiat lapselle ovat haastavia. Ylivoimaiseksi muodostunut kuorma voi purkautua vaikkapa ylivirittyneisyytenä, jatkuvina aistihaasteina, univaikeuksina tai kiukkuina. Kasvaessaan ja saadessaan aikuisen apua, lapsi oppii säätelemään kuormitustaan, ilmaisemaan sitä rakentavasti ja löytää palautumiskeinoja. Näiden taitojen avulla hän saa kokea vielä paljon iloa herkkyydestään.

HERKÄN LAPSEN KOHTAAMINEN

Vielä tämän päivän vanhemmat ovat sukupolvea, joiden kasvatuksessa ei välttämättä otettu herkkyyttä huomioon. Moni herkkä on kokenut reipastamista. Moni on joutunut venymään rajojensa yli ja puremaan hammasta. Moni on kokenut olevansa vääränlainen. Monen kuormitusreaktiot on torjuttu tai niistä on rankaistu. Ymmärrettävästi tämä jättää jälkiä. Sen sijaan kasvatus, jossa herkkyys nähdään voimavarana ja kohdataan tilaa antaen vahvistaa itsetuntoa ja -kunnoitusta. Kuormitusreaktioiden syihin pyritään puuttumaan ja ne koetetaan ratkoa rakentavasti. Herkän lapsen maailmaa ei tarvitse pehmentää ja siloittaa. Lasta ei myöskään tarvitse karaista. Maailma tarvitsee kipeästi taidolla kasvatettuja herkkiä, kuten herkkyyttä tutkinut Elaine N. Aron on todennut. He ovat todellinen lahja: heistä kasvaa harvinaisen tarkkanäköisiä aikuisia, jotka huomioivat kokonaiskuvan ja kykenevät syvään empatiaan. Mitäpä muuta maailma tarvitsisi tällä hetkellä?

MIKSI HERKKYYDESTÄ PITÄÄ PUHUA?

Tällä hetkellä tietoisuus neuromoninaisuuteen ja herkkyyteen liittyvistä asioista lisääntyy voimakkaasti. Tietoisuus ja ymmärrys auttaa vaikuttamaan toimintatapoihin niin, että kaikkien on parempi toimia yhteiskunnassa. Vielä on paljon työtä tehtävänä, jotta moninaisuuden ymmärtäminen leviää läpi yhteiskunnan. Aivan erityisesti lasten ympäristöissä pitäisi ottaa huomioon ihmisyyteen kuuluva herkkyystasojen suuri kirjo. Herkkyydestä ja neuromoninaisuudesta pitää puhua, jotta uudet sukupolvet eivät joutuisi kokemaan itseään vääränlaisiksi ja venymään yhä uudestaan rajojensa yli vain siksi, että ovat syntyneet herkiksi. Herkkyyden myönteiset puolet tulee nostaa esille voimakkaammin.

LINKKEJÄ