Tietoa herkkyydestä

HERKKYYS SATEENVARJOKÄSITTEENÄ

Näkymätön reppu-kirjasarjan kirjat käsittelevät herkkyyttä. Tulokulma on erityisherkkyys, mutta kirjat on otettu avosylin vastaan monenlaista herkkyyttä kokevien ihmisten taholta. Itse käytän herkkyyttä sateenvarjokäsitteenä, jonka alle mahtuu erityis- ja aistiherkkyyden lisäksi koko neuromoninaisuuden kirjo, jossa herkkyydellä on iso rooli. Vaikka syy kokemuksille voi olla erilainen, kokemusmaailma ja elämää helpottavat toimintatavat voivat olla samantapaisia. Ihmiset ovat kautta aikain olleet herkkyydeltään ja neuropsykiatrisilta ominaisuuksiltaan erilaisia. Herkkien joukossa on hyvin monenlaisia ihmisiä, taustoja ja kokemuksia.

MITÄ ERITYISHERKKYYS ON?

Erityisherkkyys on käyttökelpoinen käsite kun halutaan ilmaista, että herkkyys piirteenä vaikuttaa voimakkaasti yksilön elämään ja toimintaan. Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä ominaisuutta, jota kantaa 15-20 prosenttia ihmisistä. Englanninkielisessä maailmassa käytetään käsitettä highly sensitive person, eli HSP. Sama ominaisuus on löydetty lukuisilta eläinlajeilta. Herkällä on keskimääräistä herkemmin reagoiva ja aistiärsykkeitä syvällisesti prosessoiva hermojärjestelmä. Runsaat kokemukset kasautuvat kuin näkymättömään reppuun. Tämä ominaisuus rikastaa elämää. Samalla ominaisuus on kuormitustekijä, joka saattaa vaikuttaa siihen, mitä ihminen jaksaa ottaa vastaan. (Lähde: Aron, Elaine N., Erityisherkkä lapsi.)

Kymmenen hengen porukassa on keskimäärin kahdesta kolmeen erityisherkkää.

HERKKYYS JA NEUROKIRJO

Moni, joka tunnistaa itsessään tai läheisessään erityisherkkyyttä päätyy myös miettimään sitä, olisiko piirteiden taustalla erityisherkkyyden sijaan tai lisäksi esimerkiksi autismikirjo tai adhd. Ominaisuuksilla on monia yhtymäkohtia. Tämä on mutkikas aihe, jota voi tarkastella vaikkapa kotitestien avulla ja kirjoja lukemalla. Jos asiasta haluaa tarkempaa selvyyttä tarvitaan tutkimuksia. Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa ilmiöitä pidetään toisistaan erillisinä, mutta kokemusmaailmoissa voi olla paljon yhtymäkohtia. Erityisherkkyys on kuitenkin temperamenttipiirre ja neurokirjon ominaisuudet lääketieteellisesti diagnosoitavissa olevia asioita. Niin erityisherkät kuin neurokirjon ihmiset hyötyvät samankaltaisista asioista, esimerkiksi kuormituksen säätelystä, palautumiskeinoista ja hermoston rauhoittamisesta.

MITÄ HERKKYYS EI OLE?

Erityisherkkyys ei ole lääketieteellinen diagnoosi. Herkkyys ei aiheuta eikä poissulje muita persoonallisuuden tai käytöksen piirteitä. Herkkien joukossa on introverttejä ja ekstroverttejä. On olemassa myös elämyshakuisia erityisherkkiä. Herkkyys ei määritä sitä mistä ihminen pitää tai millainen hän on. Herkkyys on yhtä yleistä kaikkien sukupuolten keskuudessa.

HERKKÄ LAPSI

Herkkä lapsi on usein valloittava persoona. Hän voi olla myös voimakas ilmaisija, ahdistua mitä erikoisemmista asioista ja saada kasvattajansa repimään hiuksiaan. Kun lapsi on vielä pieni hän ei välttämättä itse osaa säädellä tai selvästi ilmaista kuormittumistaan. Aikuisetkaan eivät ehkä vielä tiedä mitkä asiat lapselle ovat haastavia. Ylivoimaiseksi muodostunut kuorma voi purkautua vaikkapa ylivirittyneisyytenä, jatkuvina aistihaasteina, univaikeuksina tai kiukkuina. Kasvaessaan ja saadessaan aikuisen apua, lapsi oppii säätelemään kuormitustaan, ilmaisemaan sitä rakentavasti ja löytää palautumiskeinoja. Näiden taitojen avulla hän saa kokea vielä paljon iloa herkkyydestään. Lisää tietoa lasten erityisherkkyydestä löytyy täältä. (Lähde: Aron, Elaine N., Erityisherkkä lapsi.)

MIKSI HERKKYYDESTÄ PITÄÄ PUHUA?

Tultuaan suuren yleisön tietoisuuteen erityisherkkyys on herättänyt laajaa kiinnostusta. Ymmärrettävästi, sillä herkkiä on paljon. Tietoisuus leviää tällähetkellä myös neuromoninaisuuteen liittyen. Ylipäätänsä kaikenlainen hermostojen erilaisuuden ja neurodiversiteetin ymmärtäminen lisääntyy. Tietoisuus ja ymmärrys auttaa vaikuttamaan toimintatapoihin niin, että kaikki voivat niissä hyvin. Vielä on paljon työtä tehtävänä, jotta moninaisuuden ymmärrys leviää läpi yhteiskunnan. Aivan erityisesti lasten ympäristöjen pitäisi ottaa huomioon ihmisyyteen kuuluva herkkyystasojen suuri kirjo. Herkkyydestä ja neuromininaisuudesta pitää puhua, jotta uudet sukupolvet eivät joutuisi kokemaan itseään vääränlaisiksi ja venymään yhä uudestaan rajojensa yli vain siksi, että ovat syntyneet herkiksi.

KIRJALLISUUTTA

  • Elaine N. Aron, Erityisherkkä lapsi
  • Elaine N. Aron, Erityisherkkä ihminen
  • Janna Satri, Herkän ihmisen tietokirja
  • Heli Heiskanen, Erityisherkän lapsen kanssa

LINKKEJÄ MUIHIN LÄHTEISIIN